Hereillä olon jaksot ovat pidentyneet ja pennut jaksavat touhuta hereillä pidempiä pätkiä. Etenkin iltaisin meno kiihtyy jopa riehakkaaksi.
Taakse jäänyttä on aika, jolloin pentulaatikko olisi tarjonnut riittävästi tutkittavaa. Niinpä pennut ovat päässeet pienissä valtuuskunnissa
tutustumaan yläkerran ihmeisiin. Yllättäen kaikki ovat löytäneet mm. sähköjohdon pätkän, joka yhdistää telkkarin ja digiboksin.
Suurin suosikki on kuitenkin aina lähellä istuva ihminen, jonka syliin kiipeily ja varpaiden pureskelu kaikilla harvoilla maitohampailla on parasta.

Myös lelut ovat alkaneet kiinnostaa hieman; tyhjät vessapaperihylsyt ja pikkupallo saavat kyytiä. Leikkihetkillä on vielä lyhyt kaari,
sillä juuri tälläkin hetkellä yksi leikkijä nukkuu pallon päällä ja toinen vesspaperihylsy puoliksi suussa.

Ruokahuolto on lähtenyt varsin sujuvasti liikkeelle. Baari on auki viidesti päivässä ja kysyntä kohtaa tarjonnan. Olen nyt lisännyt jauhelihan
joukkoon myös hienoksi jauhettuja liotettuja pentunappuloita. Tarjoillaan piimän kera!

Melko sottaista puuhaa edelleen ja juuri tänään mietin, että olisikohan mahdollista tehdä kokovartaloruokalappua
puolitoistakiloiselle koiranpennulle? Kaavan voisi pienentää emon kurahaalarista! Onneksi kaveriapu toimii!


















Pentulaatikon kulmassa oleva sanomalehden sivu on löytänyt tarkoituksensa. Ei aukottomasti, mutta sanomalehti on huomattavasti märempi kuin fleece-huopa, jonka päällä pennut nukkuvat.
Herättyään ne tepastelevat ensimmäiseksi sanomalehdelle lirauttamaan.